Voihan hemmetti, tää ei menny läheskään niin ku tän piti. Koitin rajottaa itteäni, ja oon nyt 2 pv eläny 2 ruisleivän ja muutaman viinirypäleen voimalla. Tää käänty nyt siihen, et koitan itte parantaa itteäni ja nyt en enää syökään mitään. Nyt tajuun miks lääkäri sano, ettei saa koittaa lopettaa ite.. Se vissiin pitäis koittaa vaan vähentää ja muuttaa terveellisemmäks, et saisin kaikki tarvittavat vitamiinit.
Oon älyttömän pettyny itteeni. Niin pettyny, et voisin rangaista itteäni. Tavallaan oon tehny sen jo, sairastumalla. Tarvisin enemmän tukea asian suhteen, et mun olis helpompi puhua kaikesta. Siitä, miten viha kasaantuu, kun koitan hillitä itteäni tai siitä mielihyvästä mitä saan syödessäni. Terapiakäynnit alkaa vasta helmi- tai maaliskuussa.
Nyt syön juustoa. Tuli tunne, et jotain on saatava suuhun. Kuitenkin kahen siivun jälkeen alko jo allöttään, ei pysty enempää. Ei tarvi edes kieltää. En tiedä, voisko mulla olla EDNOS kuitenkin, jos tää on tällästä heittelyä.. Onneks pia on lääkäri.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti